lauantai 27. joulukuuta 2008

Tumpelo taikuri

Tässä TED-talkin jaksossa on päivänpolttavien eksistentialismiluentojen sijaan... ruotsalainen taikuri!

Lennart Green
antaa itsestään vaikutelman, että hallussa ei ole mikään osa-alue: kieli on väärä, kortit eivät pysy handussa, muisti ei pelaa, ajatus hortoilee... ja kuitenkin tyyppi tykittää puoli tuntia kortteja sellaiseen tahtiin, että parikymmentä temppua on plakkarissa siinä kohtaa, jossa David Copperfield olisi päässyt yhden illuusion pohjustuksen puoleen väliin. Käyp katteeks.


Mielen mekaniikkaa

Ja sitten hypätään yltiöpositiiviselle linjalle. Tämän luennon mielenhallinnasta pitää hihittelevä hippitohtori (kuvaus ei ole nyt ihan eksakti, mutta kyynikon mielestä tyyppi on varmasti rasittavan hyväntuulinen...) Joe Marshalla, joka on kirjoittanut kirjan Restlessness (jota en ole lukenut kun en ole sattunut törmäämään), ja joka näissä kahdessa parituntisessa sessiossa kertoo siitä, miten mieli toimii.

Tiesittekö, että päidemme sisällä käydään 50 000 dialogia päivittäin? Näistä dialogeista 95% on tiedostamattomia, ja (muistaakseni) neljä viidestä on negatiivisia tai rajoittavia. Marshallalla on esittää meille empiirinen testi (jonka itse kukin voi tyypätä jonkun toisen kanssa) siitä, miten negatiiviset ajatukset heikentävät, ja positiiviset vahvistavat – ihan fyysisesti – riippumatta siitä, onko ajatukset suunnattu muihin vai itseen.

Hän kertoo opitusta avuttomuudesta ja luonnollisestikin siitä, miten moisesta pääsee ulos. Jälkimmäisessä pätkässä on jonkin verran toistoa edellisestä, joten näitä ei kannattane putkeen katsoa, vaikka kertaus onkin opintojen äiti. Itse katsoin ensimmäisen pätkän jokunen päivä sitten, ja jälkimmäisen tänään.

Onko tämä huuhaata? Päätelköön kukin tykönään – minä jälleen uskon kaiken mitä lehteriltä sanotaan.

toinen osa:

Paremmalla resoluutiolla täältä. Käsittääkseni näitä on vielä neljä tulossa, mutta kuukauden välein, joten kaikkea aikaansa ei kannattane käyttää odotteluun...

perjantai 26. joulukuuta 2008

Ne kaksi räjäytettyä

Tätä ei moni halua nähdä, saati uskoa: seuraavien kolmevarttisten mukaan koko WTC-tsydeemi oli lavastettu – siis ei pelkästään ne kaksi näkymätöntä konetta joita kukaan ei onnistunut näkemään saati kuvaamaan ja jotka haihtuivat ilmaan, vaan myös ne jotka olemme miljoona kertaa jo nähneet...

Trikkejä? Manipuloitua kuvaa ja ääntä? Eikä!? Tässä käydään tunnollisesti tv:n syöttämät klipit (niitähän ei lopulta kovin montaa ole) freimi freimiltä läpi (laatikoiden alareunassa on "fullscreen toggle" josta klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi):

toinen osa:


...mutta tietysti helpommalla pääsee jos luottaa siihen viralliseen salaliittoteoriaan.

Ai niin, olen innoissani unohtanut linkittää sinne missä useimpiin näistä pätkistä olen törmännyt. Korjataan se virhe nyt.

Syvälle hautautuneet

Seuraavaksi lispahdetaan itsensä Charlton Hestonin juontamana vähän eri suuntaan: teoriaan, jonka mukaan ihmiset ovat olleet täällä huomattavasti pidempään kuin mitä virallinen historia väittää – korkean teknologian sivilisaatioita ja meitä fiksumpaa sakkia on ollut moneen otteeseen.

Tähän teoriaan eivät kuulu avaruuden vierailijat (Atlantis kyllä) – jäljet muinaisista ihmisistä ovat vain niin syvällä maaperässä (tai jään alla), ettei niihin juuri törmätä... ja kun satutaan törmäämään, vaietaan, koska virallinen antropologia joutuu ristiriitaiseen valoon.

Muinaista teknologiaa

Lisää muinaisia astronautteja – äänessä Jason Martell. Nibirusta on jälleen kyse, sumerilaisia sivutaan. Nibirun kuu on aikoinaan törmännyt planeettaan nimeltä Tiamat, jonka rippeistä on syntynyt maa.

Missing link is missing


...ja siinä kahvikupillisen äärellä voikin harjoittaa lisää aivojumppaa (hehe, tässä kohtaa monen mielestä alun sarjakuva ei varmastikaan vastaa millään tasolla jatkoa...): seuraavassa, Lloyd Pyen luennossa, käsitellään asiaa jota olen joskus tullut raapaisseeksi, mutta hän on päättänyt koluta joka aspektin.

Pääväittämä menee näin: me (ihmiset) emme ole evoluution tuote, vaan meidät valmistettiin, ja orjiksi vieläpä.

Tämä juttu ei oikein istu kreationismiin, eikä ID-höpötykseen, sikäli että luoduiksi tulevat vain ihmiset, mutta darwinismikaan ei tässä kohtaa Pyen mielestä oikein osu. Ufologiaa tämä kai voisi olla, jos ufot jossain välissä mainittaisiin. Sen sijaan sivutaan australopithecuksen kautta isojalkaa ja Kazakstanissa puolen vuosisataa sitten ihmisten orjina pidettyjä neanderthalilaisia ja ennen kaikkea huudellaan puuttuvan lenkin perään.

Kaiken kaikkiaan ihminen on Pyen mukaan ilmaantunut aivan liian nopeasti ollakseen evoluution tuote, mistä päästäänkin sumerilaisten historiakäsitykseen: Nibiruun, annunakiin ja muihin joita olen tullut maininneeksi jossain välissä. Joka tapauksessa viihdyttävät 8 osaa, joidenka mukaan kaikki mitä luulemme tietävämme on väärin.


torstai 25. joulukuuta 2008

Tarot-ura

Ei mikään yllätys tämän testin (via) tulos, paitsi että eteen voisi laittaa liitteen "wannabe" – mutta ehkä se onkin sisäinen maagi, joka on viime aikoina lähetellyt roskapostia omasta osoitteestani minulle (...kenties olisi syytä lukea ne sen sijaan että heittää saman tien roskiin?).


You are The Magician


Skill, wisdom, adaptation. Craft, cunning, depending on dignity.


Eleoquent and charismatic both verbally and in writing,
you are clever, witty, inventive and persuasive.


The Magician is the male power of creation, creation by willpower and desire. In that ancient sense, it is the ability to make things so just by speaking them aloud. Reflecting this is the fact that the Magician is represented by Mercury. He represents the gift of tongues, a smooth talker, a salesman. Also clever with the slight of hand and a medicine man - either a real doctor or someone trying to sell you snake oil.


What Tarot Card are You?
Take the Test to Find Out.

Ilmankos se on aina niin hyvällä tuulella

Senhän toki jokainen tietää, että kaikki uskonnot perustuvat myrkytystiloihin – mutta tämä knoppi on kyllä päässyt menemään ohi: itse joulupukkikin perustuu puhtaasti kärpässieniin ja shamanismiin. Joulukuusi on vain symboloitu sientenkuivausteline...

Seuraavassa tiivistetty klippi joulun perusteista: alkupuoli kertoo joulun astrologiasta (jonka olette täällä toki jo aiempina vuosina oppineet...), ja loppupuoli muusta jouluperinteestä. Koko kärpässienisaaga on katsottavissa täällä (...Myös vaikkapa pääsiäismunat perustuvat ihan samaan hallusinogeenin lähteeseen).


Mayan majix


Aivojumppaa, anyone? Tässä mielenkiintoinen luento (johon liittyy tuo viereinen kuva, klikkaamalla isommaksi): maya-kalenterin tyhjentävä selitys – Ian Lungold* on selkeästi nähnyt vaivaa maailmanselitysmallinsa rakentamiseksi, ja henkkohtaisesti olen ihan valmis uskomaan sen (Minähän uskon mitä vain... paitsi neitseelliseen syntymään, kolmiyhteiseen "jumalaan" ja sen semmoisiin huuhaajuttuihin).

Lyhennelmä niille, jotka haluavat tietää mistä on kyse ennen kuin rupeavat katsomaan kaikki 18 osaa putkeen: Tzolkin, tuo kyseinen maya-kalenteri, ei ole kalenteri siinä mielessä kuin arkeamme tahdittava almanakka. Tzolkin on tietoisuuden kehityksen yhä nopeutuva aikataulu, jonka alkupiste on alkuräjähdys, ja jonka mukaan olemme tosiaan loppuvaiheilla – mutta apokalyptiset näkymät eivät odota meitä (paitsi jos sattuu olemaan sitä mieltä että mikään ei saisi muuttua...). Tietoisuuden kehitys se vain yhäti nopeutuu, lopulta sellaiseen tuiskeeseen jossa aika menettää merkityksensä.

Kun vielä viime vuosituhannella suuret kehitysharppaukset tapahtuivat kahdenkymmenen vuoden välein, nykyään niitä tapahtuu vuosittain, ja kun jokainen sykli on 20 kertaa edellistä nopeampi, on parin vuoden päästä käynnistyvä sykli jo niin nopea, että ihmisjärki ei pysy kelkassa – mutta intuitio pysyy, koska... Annetaan Lungoldin selittää:

---
*Video on vuodelta 2005, samalta vuodelta jonka loppupuolella Lungold kuoli käsittääkseni syöpään (mitä kuvamatskusta ei kyllä heti osaisi odottaa) – mutta samaa työmaata on kolunnut myös naapurimaamme Carl J. Calleman.

tiistai 23. joulukuuta 2008

Misantrooppien MökötysMarkkinat

...on avattu. "Avattu" on toki lievästi väärä sana kuvaamaan tilannetta, sillä tässä tapauksessa on kyse siitä, että vedetään verhot ikkunan eteen muutamaksi päiväksi, pistetään ovi niin moneen säppiin kuin mahdollista,

ja ainoa mitä todella avataan, on pullollinen (jos toinenkin) unohdusta (mitä en kyllä itse aio tehdä kun ei huvita näin vanhemmiten edes se) – sekä mahdollisesti ranteet (mutta tämä ei nyt ole mikään suositus, huom. En esimerkiksi itse aio vaivautua tuohonkaan ongelman"ratkaisu"metodiin...).

Yhdenlainen oksymoroni on myös tuo "misantrooppien markkinat" -ilmaus, koskapa misantrooppien markkinoille mahtuu tasan yksi ihminen kerrallaan. Ei oikein käy metrilaku kaupaksi, vaikka lohtusyömiselle tilausta olisikin.

Oksymoroni? Misantrooppi? Ottaako pattiin sivistyssanojen tiheä frekvenssi (sic! ["Argh!" {?}]) tässä postauksessa?

Niin pitääkin ottaa: misantrooppien markkinoilla tehdään pesäeroa rahvaaseen [= muut kuin itse] kaikin mahdollisin keinoin: hartiavoimin kaivetaan vallihautaa syvemmäksi norsunluutornin ympäriltä ja huudellaan hävyttömyyksiä metsään, jonka kaatumista (ROFL-efekti?) kukaan ei ole todistamassa...

Puhelin pitää muistaa tietystikin ottaa pois päältä – tai jos et satu olemaan radikaali misantrooppi, voit pitää puhelimen päällä, mutta jättää vastaamatta (jos nyt satut vielä olemaan niinkin kerkeästi puheväleissä ulkomaailmaan että joku todella soittaa [amatööri]...).

Ja jos joku toivottelee jotain tekstiviestillä, on hyvien misantrooppi-tapojen mukaista vastata (jos nyt ihan välttämättä haluaa vastata) mahdollisimman lyhyesti, eli: "Jep" tai "Just". Ilman isoa alkukirjainta, tietystikin; ei pidä antaa itsestään liian tarmokasta kuvaa. Siis näin:
"Aivan Ihanaa Joulua ja Järjettömän Antoisaa Uutta Vuotta, Sinä Maailman Paras Ihminen!"

"jep"
Mutta mitä voi misantrooppi tehdä näinä hammastenkiristysten aikoina? Pelata pasianssia? Telkkaria ei uskalla avata kun sen tietää mitä sieltä silmillensä saa.

Nyt minä tiedän! Blogata voi: koittaa pumpata edes vähän tekohenkeä tähän järkipuoleen törmäysnukkekuvaelmaan. Etsiskellä jotain järkeä tästä maailmasta jonka ratio tuntuisi olevan rikki... Sanan Voimalla Mieltä Muille!

?

Sanamagiaa? Loitsuamista? Eivätkös sanat ole kommunikoinnin välineitä? Yäh.

Eihän niitä juttuja tosin kukaan käy lukemassa (kun on lahjannypläys ja lanttuloorahoosianna kesken), paitsi enintään joku toinen misantrooppi angstinsa kuristamana – joku, joka ei tietenkään kommentoi mitään (paitsi weltschmertziään purkaakseen, ja siitähän ei juuri iloa pirskahtele...).

Tai sitten on se vaara, että joku jättää lootaan juuri ne sanat joita ei viime vuosina ole enää postilaatikostakaan tarvinnut juuri kaivella kun ei itsekään niitä jakele...

Mutta ehkä joku sattumalta paikalle eksynyt pahoittaa lukemastaan mielensä? No. Mä olen todella sori (huomasittehan intonaation?)

---

Vielä tämmöinen mihinkään liittymätön detalji: jouduin pitkäpiuhaisena uuslukutaidottomana pitkään arvuuttelemaan, mitä tämä emoticon on sanovinaan: <3 .

<3 ? Mikä ihmeen tissitonttu?

...Ihmekös tuo, kyseinen ilmaus kun ei muutenkaan kuulu misantroopin vokabulääriin.

Lavarunnoilua

Tässä loppuvuoden stagnaatiossa voisi vaikka opiskella itsensä lavarunoilijaksi – kun aikahan on siis hidastunut; viikko vastaa kuukautta. Tästä Taylor Malin intertekstuaalisesta pläjäyksestä I could be a poet on hyvä hakea vaikutteita:


maanantai 22. joulukuuta 2008

Valo voittaa (+ vertailutaulukko)

Kaiken vuodenaikaan (vuotavin valopiuhoin kuristusumpisolmuilla) sidotun masennuksen keskellä jäi melkein tajuamatta, että nythän on ohitettu vuoden pimein päivä – sitähän näihin aikoihin, ennen rannoillemme ryskännyttä riemuidiotismia, on juhlistettu.

Mahtavaa: aurinko nousee joka aamu aikaisemmin, ja menee mailleen joka päivä myöhemmin! Tämä pimeys ei olekaan ikuista (saan joka vuosi yllätyksekseni todeta, mutta odotellaas nyt muutama päivä: ehkä aurinko [Amen-Ra] ei enää nousekaan kolmantena päivänä kuolemastansta?).

Täytyy varmaan erikseen kirjoittaa kalenteriin, että seuraavan kerran kun eksessiivisesti alkaa ottaa aivoon ylitsehyökyvä järjenvastaisuus, on siinä kohtaa päivä taas pidempi kuin yö – ja vaikka kaikenlainen kuolemankulttiin liittyvä hösellys tungettu juuri tuota(kin) juhlaa sotkemaan, on valo noilla ajoin taas vallitseva olotila, ja keskiaikainen pimeys joutuu edes vähän väistymään.

Täältä vielä tämmöinen ajankohtaan istuva taulukko (via) ihan vaan siksi että on niin veitikkamainen olo (ah, enää 16 yötä siihen, että ollaan ohitettu loppiainen ja voidaan palata normaaliin maailmaan – voi prkl!: taulukon toinen laita menee tuonne näkymättömiin [klikkaamalla koko kuva näkkyypi, on tämä taas...]):

maanantai 15. joulukuuta 2008

Hajoavat laitteet ja minä

...sille, että laitteet hajoavat tietyn henkilön läsnäolosta, on siis nimikin: Pauli-efekti. Asiaan kuuluu, että kun koitin laittaa kommenttia tuonne Tekno-Kekon juttuun, se ei jostain syystä tietenkään onnistunut...

Eilen muuten katkesi nettiyhteys kesken kaiken. Tänään sitten soittelin sen perään, ja asentajat pistettiin hälytysvalmiuteen.

Ajattelin asentajan vierailua silmällä pitäen siistiä pistokkeen lähimaisemista ylimääräiset piuhat poiessen, ja huomasin laajakaistapistokkeen irronneen omia aikojaan.

Onneksi ei asentaja ehtinyt paikalle toteamaan asiaa; olisihan noloa jos joku muukin tietäisi että ongelma on juurikin tuo maailman yleisin... (Täytyy muistaa olla postaamatta tätä tiedonsirpaletta; olisihan noloa jos...)

lauantai 13. joulukuuta 2008

Vakuutusmatematiikkaa

Vielä annos narinaa (ei lumen-, vaan sitä toista – ihan muuten vain; inspiraatio viettää siihen suuntaan): Talostanihan kosahti vastikään lämminvesivaraaja, kuten elävästi muistatte. Tilalle tuli uusi, ja kun taskunpohjilla ei viimeaikoina ole lojunut tuollaisia tonnin seteleitä, toivoskelin, että kotivakuutus korvaisi. Suurimman osan edes; en kai minä nyt tyhjästä laajaa kotivakuutusta maksele?

Tässä tapauksessa makselen. Vaikka kattila posahti jo seitsemäntoista vuoden käytön jälkeen, mikä tuollaiselle kapineelle on lyhyt ikä, pidetään vehjettä ainakin Pohjolassa ikäloppuna. Kun korvaussummasta vähennetään 6% per ikävuosi, menee koko hoito omasta pussista. Kumma ettei pienellä präntillä ole kirjoitettu, että oikeastaan tällaisessa tapauksessa minun pitäisi maksaa vielä 2% Pohjolalle...

Hyvää joulunodotusta toivottelivat luurin toisesta päästä puhelun päätteeksi. Kiitti, siitäkin. Minähän lähinnä odotan sitä, että päästään joulun ohi, ja takaisin normaalin elämän pariin. Voisikohan joulupukki tuoda aikakoneen? Tai vaihtoehtoisesti sitä normaalia elämää? Sellaista, jossa ei jatkuvasti hajoa jotain.

...Varmasti se aikakonekin menisi heti jumiin. Jäisin johonkin limboon kesken hyppäyksen, ja kun soittaisin joulupukille reklamoidakseni, vastaisi joku tonttu: "Kummallista, juuri tuollaista ei ole koskaan tullut vastaan..."

lauantai 6. joulukuuta 2008

Vihdoin voin kirjoittaa

Päheetä! Open Office on viimein saatavilla Mäcille – tai ainakin tällaiselle Intel-pohjaiselle. Turhan pitkään jouduinkin tuolla Texturilla tulemaan toimeen. Wordiähän en ole asentanut aikoihin yhtikäs mihinkään kun vain vierastan kaikkea pakkomyyntiä.

Ja mikä kivintä: saatavilla on myös valmis malli leffakässärin kirjoittamiseen. Jossain välissähän käyttelin CeltXiä, mutta se sitten jäi kun siinä tuppasi vähän bugeja olemaan. ...Enkä toisaalta ole juuri joutanut kirjoittelemaan – vaan jatkossa, kun alan suuremmalti juurikin tuohon touhuun paneutua...

En sitten tiedä kuinka kauan tämä mäkkiversio on ollut saatavilla, mutta itse olin jo luopunut toivosta. Niin se on, lapset: toivoa ei pidä koskaan menettää. Paitsi jos haluaa yllättyä postiivisesti.

Kitinää ja valitusta

Lämmintä vettä on taas tässäkin taloudessa. Kahden putkimiehen ja yhden sähkötyypin kahden käynnin jälkeen vanha boileri on korvattu uudella – ja nyt voi jäädä odottelemaan postilaatikon äärelle minkä kokoinen joululahja heille itse kullekin pitää antaa.

Optimistina voisin kuvitella, että laaja kotivakuutus korvaa, mutta minä en ole optimisti. Eikä ole syytäkään olla, jos alle puolen vuoden asumisen jälkeen rupeaa paikat hajoilemaan. En muista mimmoinen omavastuusumma oli, enkä jaksa tarkistaakaan – asia selviää sitten kun tulee akuutiksi, eikä se tarkistelusta mihinkään muutu.

Mitä seuraavaksi? Olisiko auton vuoro taas vaihteeksi kosahtaa?

Toisaalta... jollain jossain on asiat paljon heikommin. Mitäs minä tässä inisen? Jossain on sotatila käynnissä. Köyhdytettyä uraania nurkissa. Tulevaisuus savun peitossa. Ei ruokaa. Ei vettä. Ei kattoa pään päällä. Ei terveyttä. Ei turvaa. Ei tietokonetta, jolla kirjoitella kovasta kohtalostaan: "Yhyy, lämmin vesi oli vähän aikaa poikki – miks just mulle käy just näin julmasti? Epistä! Oikeusmurha! J'accuse!"

torstai 4. joulukuuta 2008

Invaasio auton ratissa

Lähdin illankähmässä ajelemaan kotia kohti, kovasti kaikenmoista stressattavaa mielessä... kun näin liikettä tuulilasin vasemmassa yläkulmassa. Hämähäkki? Kyllä. Ehta lukki (…juuri täältä opin, että lukit eivät kudo seittiä. Ristilukki ei ole lukki. Mutta puhun jatkossa edelleen jääräpäisesti lukista... mikä hemmetin sana "hämähäkki" oikein on olevinaan, ylipäätään?) iltakävelyllä tuulilasin tiivisteellä. Sangen hidasta askellusta, kohmeko kangistaa... pitikö seurata tietä ja muuta liikennettä?

En nyt varsinainen araknofoobikko ole, mutten varsinaisesti viihdykään kahdeksanjalkaisten seurassa. En ruvennut kirkumaan hysteerisesti, enkä menettänyt auton hallintaa, mutta jonkinsorttinen pakoreaktio kyllä kyti selkärangassa.

Lukki suuntasi kulkunsa keskemmälle, ja kuvittelin tilaisuuteni koittaneen. Löin aurinkoläpän alas otuksen päälle ja suuntasin pari napakkaa nyrkiniskua – ja tunsin väliin jäävän liikaa klappia.

Lukki lähti seitin varassa laskeutumaan alas ratin takaa jonnekin jalkojeni väliin. Puhaltelin epätoivoisessa kastraatioahdistuksessa lukkia kauemmas, mutta liian voimattomasti. Kädellä en tietenkään voinut sitä kauemmas huitoa, koska olisi kuitenkin livahtanut hihansuusta... Onneksi laskeutuminen lakkasi ratin takana, ja nousu ylöspäin alkoi.

Mietin kuumeisesti, josko pistäisin auton sivuun ja... tekisin mitä? Olette varmaan kuulleet, että hämähäkkejä ei saa tappaa. Koitin saada mieleeni, miksi. Tuottiko se huonoa onnea? Pohdiskelin sanonnan alkuperää samalla kun lukki suuntasi vasemmalle, sinne mistä olisi lyhin matka hypätä silmille.

Kai maar taikauskoisella höpinällä on vahvistettu sitä, että kirkuvat foobikot malttaisivat olla tallomatta hämähäkkejä, jotka pitävät kurissa muut, kaksi jalkaa vähemmän omaavat otukset. Mutta mahtoiko tämä olla ristilukki? Eikö sellaisen tappaminen tuota kaksin verroin pahaa karmaa? Miten saisin tuon ulos, ja pimeässä vielä varmistettua, että se varmasti on ulkona?

Päädyin parikymmentä kilometriä toistaitoisesti ajeltuani pysäyttämään samoilla paikkeilla, joilla laturi oli viikkoa aiemmin irtisanoutunut. Sisävalon kajastuksessa syynäsin paikalleen kyyristynyttä otusta. Ihan selvästi oli tuo pelottava biokone valmistautumassa hyppäämään kasvoille – ja kyllä, ristilukkihan se. Eivätkös ristilukit ole myrkyllisiä? Oliko se tuomassa viestiä kuolemasta? Mitenkäs nämä kansanviisaudet tässä kohtaa kulkivat? Kivasti selkämyksessä oleva kuvio assosioituu maatamme tuhannen vuotta riivanneeseen kuolemankulttiin...

Elävänä ulos? Miten? Ei sattunut olemaan juomalasia mukana. Vielä varmistus: myytti hämähäkin tappamisesta ja sen seurauksista... onhan se vain taikauskoa? On. Irrationaaliset karistettuani hanskan verhoama nyrkki vihdoin heilahti, ja otukselta lähti henki. Saatoin hengittää. On se perkele kun pitää pohtia ihan epäolennaisia auton ratissa. Toisaalta: joku olisi tyynesti antanut lukin taapertaa, ja häiriintymättä jatkanut ajoaan.

Ja epäolennaisista: ehdin siinä ajatella myös, notta mihinkä lokeroon voisi kätevästi niputtaa sekä hämähäkit että hyönteiset – ihan vaan siksi etten koe hyönteisiä erityisen hyödyllisiksi (ja kuvittelen etymologian kulkevan noita polkuja [mitä en kylläkään tiedä, eivätkö nämä assosiaatiot koskaan lopu?]). Niveljalkaiset? Omissakin raajoissani on niveliä, olenko siis äyriäinen?

tiistai 2. joulukuuta 2008

Lisää hajoavia laitteita

Sen lisäksi, että auto ja tietokone laukeilevat jatkuvasti, päätti myös lämminvesivaraaja ruveta kikkailemaan. "Kokeilenpa miten lämpimäksi tämän veden oikeastaan saankaan," päätti boileri. Jos olisi viitsinyt kysyä, olisin voinut kertoa että yli sadan asteen ei pääse. Ans kattoo mitä kaikkea sieltä on kosahtanut.

On se nyt perkele! Täytyisi hankkiutua täysin laitteettomaan talouteen... vaan toisaalta sinne päinhän tässä vahvasti ollaan menossa kun kaikki, saakura soikoon, laukeaa. Minä en ala kohta.

Jos nyt ihan hakemalla hakee postiivisia puolia, niin boilerin sijainti valmiiksi vesieristetyssä tilassa on ihan kivaa sikäli että vesivahingosta ei tarvitse kärsiä.

Se, että naapurustossa asusteleva putkimies on juuri Ruotsissa, ei välttämättä ole laskettavissa plussille. Huomenna sitten katsellaan notta miten keturallaan tsydeemit ovatkaan. Ihan jännittää; tämä on vähän kuin joulukalenterin luukku. Hih hih.

Minkä tähden minun pitää olla reaalitodellisuuden kanssa naimisissa? Minä en sovellu sille, eikä se sovellu mulle.