perjantai 27. tammikuuta 2012

Heterofiilien vaalikiima

Byrosaurus

Pakotettua naurua on ilmoilla kiirinyt kun kansan urhot on kilvan ehättäneet julistamaan omaa heterouttaan. Olen huomannut näinä aikoina, että kun vaikkapa pukuhuoneissa ollaan valmistautumassa menemään ilkosillaan toisten poikien kanssa saunaan, on syytä varmuudeksi rikkoa vaalisalaisuuksia. Prinsessaunelma [… korjaan:] presidentti-instituutio on niin vakava asia, että siinä on ilmeisesti kyse vain ja ainoastaan siitä mihin pippeli laitetaan.

No, asiahan ei minua liikuta – kyseessä on kuitenkin täysin viraton virka, mitä sen pitääkin olla sikäli että yhdelle ihmiselle ei ole syytä suoda valtaa viiden miljoonan muun yli. Jospa sitä joskus tulisi eteen sellainenkin vaali jossa äänestystuloksella oikeasti on jotain merkitystä.

…Toisaalta, emmehän me mitään osaa päättää. Demokratia on itse asiassa hyvinkin huolellisesti annosteltava troppi. Huikea prosentti äänestäneistä/-vistä ei tiedä yhtään minkä tähden valintansa on sitä mitä on. Politiikasta tavan kansa ei tajua tuon taivaallista, eikä äänestyspäätös ole rationaalisuudesta kuullutkaan. Asioista ei oteta selvää, ehdokkaista ei tiedetä yhtikäs mitään [hädintuskin tunnistamme itsemme silloin tällöin peilistä]. Fakta sekoittuu iloisesti fiktioon mielipiteissä, mutta sehän ei estä niitä kailottamasta.

Lopputulos olisi melko lailla sama, jos kukaan ei olisi koskaan missään ainuttakaan ehdokasta nähnyt, paitsi äänestyspaikalla tunnistusrivissä vilkaissut ja yhden lauseen kuunnellut – saman lauseen kaikilta: "Oisko sulla heittää viiskyt senttii?" tai "Kädet ylös!" tai mitä näitä nyt on relevantteja.