torstai 31. toukokuuta 2012

Tunnetilasta toiseen, virtuaalisesti!

Napolle

Hihihi. Kätevää on lähettää DHL:lle spostia että: [ilmaisu dramatisoitu]

"Kuulkaas nyt hei. Huomaan että tämä lähetys on muka toimitettu perille, mutta en kyllä yhtään muista tuollaista saaneeni. Mitäs kuulkaas oikein tämä tämmöinen on, häh?"

– ja sitten muistella että hetkinen.

Että enkös minä silloin pari viikkoa sitten puhelimessa sanonut että laita siihen terassille kun en nyt satu olemaan kotona.

Ja sitten kun tulin kotiin, huomasin postilaatikossa (harhautus)paketin – joka ei luonnollisestikaan ollut juuri tämä paketti, mutta kun näitä paketteja on viime aikoina taas tullut sieltä sun täältä ympär maaliman, niin eihän sitä pysy ihan kärryillä että mitä piti tulla mistä ja milloin.

Niin kävelet sitten tuiman palautteenjätön jälkeen sinne

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Liikunnan kangistavat vaikutukset

Limbs

Jos haluaisi nähdä kroppansa oman elämän metaforana, voisi todeta menneisyyden olleen kipeä ja jännittynyt. Ja lyhyellä jänteellä olisi tavallaan oikeassakin.

Nyt nimittäin jokaisen porrasaskeleen edessä sooma parkaisee: "Augh! Mitä jos ei koskaan mentäisikään tästä!? Mitä jos, jooko?".

Parin viikon saikun jälkeen kun kiskaisee itsensä sulkapallokentälle, on ensin pettävän häkellyttävä tunne: "Mitä, mihinkään ei satu! Mikä on tämä autuas olotila?". 

Seuraavana päivänä kun sitten hankkiutuu kössikentälle, voi todeta hutlaariosaston jo pistävän sen verran vastaan, että äkäisemmät singahdukset on syytä unohtaa.

Ja sitten seuraava aamu… Todellakin tuo

tiistai 29. toukokuuta 2012

Oman elämän mystifiointi*

0508061028

...voi olla pöljää, mutta jännäähän se kyllä on.
Turha kiistää, melko lailla kaikki tekevät sitä:
arjen kokemuksiin ympätään vähän ekstraa ja synkronismia
– nähdään yhteyksiä siellä missä niitä kaiken järjen mukaan ei pitäisi olla:
miten ninq just nyt
just mulle
kävi just näin?

Olen luonnollisestikin ruvennut systemaattisesti mystifioimaan omaa elämääni ihan äskettäin. Ostin nimittäin pari softapätkää taas AppStoresta:

Ensinnäkin aikajananteko-ohjelman; jostain syystä nimittäin haluan juuri nyt selvittää milloin on tapahtunut ja mitä, sillä lailla visuaalisesti eritellä elämäni aikakausia.

Ei tuo tietenkään yksinään vielä mitään mystifioinnin ämpäriä täytä, mutta

perjantai 25. toukokuuta 2012

Natsiajokortti

1008062243

…Sitä vain, että ihmisiltä pitäisi vaatia lisenssi natsikortin käyttöön. Puurot on sekoitettu velliin jälleen kerran eutanasiakeskustelussa: toiset puhuvat oikeudesta päättää omasta kuolemasta, toiset oikeudesta tappaa muita.

Jos joskus löydän itseni tilanteesta, jossa loppuelämäni on määrätty jatkuvaan kipuun, tuskaan ja ahdistukseen, minä tapan itseni.

Mitä todennäköisimmin se tulee edelleenkin olemaan Suomessa rikos, mutta niin minä teen – Sveitsissä tai Hollannissa tai junan alla (ja tiedän kyllä vaikeuttavani junakuskin loppuelämää sielullisilla traumoilla, mutta ovatko nämä eutanasiaa bannaavat paremmintietäjät itse kokeneet sen, mitä on elää loppuelämänsä kivussa, tuskassa ja ahdistuksessa? Eivät ole.)

Ihmiselämän pyhyys on silkkaa sanahelinää. Me kaikki tällä hetkellä

torstai 24. toukokuuta 2012

Luonto nujertaa ihmisen

1008060035

Niinpä kerkisi taas revähtämään tuo nurmikko hillittömäksi voikukkaniityksi. Ei kato millään voinut leikata just silloin kun olis ollu sen aika – kun oli saikulla nääs.

Olis tietty ollu näyttävää jos olis löytynyt ruohonleikkurin päältä nyykähtäneenä tajuttomaksi, verta nenästä noruen. "Tämä mies se piti pihastaan huolen! Amen*."

…Eli tänä vuonna oli ihan päteväkin syy? Viime vuonnahan syynä oli se, että satoi pari viikkoa putkeen; eihän siinä voi leikata, menee tukkoon kone heti.

Rupeaa menemään kriittiset venymät tuossakin

tiistai 22. toukokuuta 2012

Klyyvari lestissä

Tiätyä

…eli nyt on koettu sekin ihme, jossa lääkäri pyytää kontrollikäynnille tullessani sisään etuajassa! Etuajassa, voitteks hiffaa?

Itsehän olin, luonnollisestikin, paikalla jo parikytä minzaa presuppositiossa

(vaikka asfalttimafia yrittikin kampittaa ovelasti laittamalla tietyöt niin, että huomasin sijaitsevani liikennesumpun sisäpuolella valtatielle tullessani; vähänkö röyhkeästi kiilasin jonon – joka oli onnexi menossa oikeaan suuntaan, eikä väärään, mikä sekin olisi ollut toki mahdollista, ja sittenpä olisi ollut sillä letkalla peruuttelemista koska meikähän ei rupee väisteleen – kärkeen),

ja mietinkin josko pitäisi vielä käydä joutessaan kanttiinin puolella lorvimassa

(ja parkkiaikaakin tuli laitettua aika ruhtinaallisesti, mutta sitten vasta ruhtinaallisesti olisikin tullut laitettua jos

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Excuse me, whose way is this?

Sen isommin ajattelematta tuli viikko sitten oltua hetken aikaa tekijänoikeusrikollinen. Sallikaa mun puolustautua ennen lynkkaatiota: karaoke.

Ah? Että vähän selkeämmin? Noh. Jossain välissä taisin mainita sellaisesta karaokeohjelmasta kuin Red, joka on tarjolla iPhonelle. Saatoin haukkua softan lyttyyn – muistan tehneeni sen ainakin tuolla AppStoren puolella, arvosteluissa.

Ongelmanahan oli (mm.) jatkuva kaatuilu, mutta kun jonkin aikaa odoteltuani testasin josko bugeille olisi jotain tehty (kiitos allekirjoittaneen rakentavan kritiikin, eittämättä), havaitsin että eihän se enää kaadukaan, ainakaan päntiännään.

Joten ajattelin "huvittaa" FB-kamuja heittämällä tarjolle tulkintani biisistä, jota ei juuri kenenkään kannattaisi laulaa: My Way.

Luonnollisestikaan en antanut

lauantai 19. toukokuuta 2012

Paskiaiset

Baskerk

Annos groteskia; koitan välttää juhavuorismaista detaljisuutta, mutta en välttämättä onnistu – joten herkkämielisemmät: kääntyös takaisin, ällös lukeos juuri tätä.

Nenäleikkaukseni takia olen nappaillut panacodia parhaimmillaan kuusi päivässä – ihan reseptin mukainen annos, joskin maksimi, jota olen vähitellen ja varovasti vähentämässä. Senkin takia että Panacodilla on sivuvaikutus.

Se nimittäin aiheuttaa ummetusta.

Nenäleikkauksen saikkuohjeena on välttää kaikkea ponnistelua. Ei saa kumartumalla tuoda verenkiertoa päähän, tai nostamalla mitään; ruoka pitää syödä kädenlämpöisenä. Minusta tässä on ristiriita.

En nimittäin tiedä mitään fyysisempää toimintaa kuin

perjantai 18. toukokuuta 2012

Seurastamo

1008060031

Jälleekerrauntturhaatavoitellessanpälkähtpäähän ilmaus, joka ei ole oikea sana, mutta hyvin kuvaava, jos haluaa ymmärtää sosiofoobikon sielunmaisemaa.

Kun nimittäin sosiofoobikko astuu ovestaan ulos, hän huomaa välittömästi olevansa seurastamokyydissä. Hän ei tiedä milloin veitsi tulee viuhahtamaan, mutta seuraalle ollaan matkalla.

Vaikka sosiofoobikko tekee parhaansa ollakseen täysin huomaamaton, hän löytää itsensä uudestaan ja uudestaan halal-tilanteesta, jossa joku on viiltänyt häneltä kurkun auki (vaikkapa sanomalla "Hei, mitä kuuluu?"), minkä jälkeen voidaankin yhdessä seurata elinvoiman valumista lattialle. Artikuloinnista ei oikein tule mitään.

Seurastamo voi olla fyysinen paikka, vaikkapa koulu, mutta ennen kaikkea se on henkinen tila, joka valitettavasti saattaa tunkeutua omaan kotiinkin kenen tahansa seurastajan mukana. Tai puhelimen välityksellä aivan mihin – ja koska – tahansa!

Mutta miten päästä ulos seurastamosta? Tulemalla seuraasta -stajaksi, niinkö? Eikös siinä vain vaihdeta roolia saman kehyksen sisällä? Ja miten se ylipäätään tapahtuu? Ansainnee ihan  oman postauksensa tämä (jonsei peräti useampia – konsapa en ihan kristallinkirkkaaksi tuota ole itsellenikään kiteyttänyt).

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Rinoplastia dolorosa

Brokennose

…eli jos satut olemaan nenäleikkaukseen menossa, kannattaa lekurille etukäteen hyvin, hyvin hartaasti tähdentää, että jos kipulääkitys ei ole kohdallaan, päätyy lekuri itse samanlaiseen leikkaukseen. Muuten tiedossa on sessiollinen loputtomalta tuntuvaa kidutusta.

Lääkärithän tuntuvat olevan sangen immuuneja potilaiden kivuille, ja jostain hysteerisestä porttiteoriasta johtuen annostelevat troppia aina alle tarpeen.

Voin kertoa että kun päästään osteotomioihin [<-nenäluun rikkomista] saakka, on tuntoaistin alueella kohottu melkoisen sinfonisiin sfääreihin – mutta potilaan vääntelehtiminen, katkonainen hengitys yms. eivät ole riittävän räikeitä signaaleja lääkityksen lisäämiseksi. Sitä pitää itse pyytää – vaikka koherenttien virkekokonaisuuksien muodostaminen ("Entschuldigen Sie, bitte, Herr Doktor…") onkin suht haasteelliseksi tuossa tehty – ja moneen otteeseen, koskapa lisäys on aina minimaalisin mahdollinen.

Harmi että sikäli olen tyypillinen suomalainen mies, että

lauantai 12. toukokuuta 2012

Nenä poskella

Nosepanic

Aattelin käydä murtamassa nenää (omaani). Koskapa se on vinossa. Koska tulin sen vahingossa murtaneeksi. Parikeet vuotta sitten. Ja apnea.

Parikyt vuotta?! sä ihmettelet. No, ei se nyt niin vinossa ole että. Mutta kuitenkin niin vinossa että. Mutta tosiaan: parikyt vuotta ennen kuin.

Voin vaan kuvitella sen sairaanvalkoisen huoneen ja sen häikivän valon vähän ku hampurissa, paitsi että lekuri ei osu suuhun, vaan just ohi. Ja silmieni alla! Kauhulla odotan, että se jossain vaiheessa sanoo "…Oho?".

Juuri eilen satunnainen kössikaveri kertoi

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ikioma kaukalo!

Tämänkertaisen sarjakuvamme sankarina viimepäivien kuohuttava konna:

Page 1

perjantai 4. toukokuuta 2012

Miljoonapilkkiä lätkäjäillä

Nosy

Niin on isänmaallisiksi menty että lätkän ämmämmissäkin näytetään vain Suomen matsit. Varmaan seuraavissa peleissä sitten näytetään enää Suomen tekemät maalit, ja muuten pidetään täysi radiohiljaisuus – paitsi niille jotka haluavat erikseen maksaa maltaita [mitä tuokin nyt sitten on tarkoittavinaan... "Mallastuotteet, tuo entisaikain vipurahasto"?].

Tässä on se huono puoli, että lätkän ämmämmissä olen mieluummin aina katsonut nimenomaan niitä matseja, joissa Suomi ei pelaa, koskapa Suomella on tapana pelata alle oman tasonsa jatkuvasti. Onhan se tietysti kiva että jokaisesta suupalamatsistakin onnistutaan leipomaan jännäri, mutta kun välissä sitä ihan vaan rentoutuisi mailabalettia ("Ach! Quel rond-de-jambe!") katsellen.

Yhtään ei ole ahneutta havaittavissa siinä, että loput matsit siirretään maksukanaville, joiden pakkomyynti hyödyttää varmaankin junnulätkää aivan penteleesti. Tai siinä että halvimmatkin katsojapaikat paikan päällä on, mitä, nelinkertaisetko hinnaltaan verrattuna edellisiin matseihin, tai joka tapauksessa moninkertaiset verrattuna naapurimaassa ihan samoista kisoista veloittamiin paikkalippuihin.

Mutta lätkän ämmämmäthän on vain kerran vuodessa, joten… Hmm, pitäisköhän tuo ruoho jo leikata? Kevätsiivous taklata? Öljynvaihto karvata?

---

[haamu 050512klo1124] Ja mikä erinomaisen hienoa: mainoksia tulee niin përkëlëësti. Ai säätänä. Kyllä on vïtün kommeeta (ja urheiluhenkeä nostattavaa) että erän aikana ehtii tulla kaksi (2) mainoskatkoa! Kaksi! Erän aikana! Ja studiossakin tärvätään vain noin puolet erätauosta pelistä puhumiseen kun se toinen puoli käytetään (Jee!) mainoksiin! Jes! Mainokset! Just niitä vartenhan urheilukisoja järkätään! Tätä eivät ylellä ymmärtäneet, nyt kun jälkikäteen fiksumpana miettii.

Ei, ahneudesta ei voida puhua mitään näiden kisojen kohdalla.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Astiahumidori

Lookinat

Ach, vappu! Mikäpä olisikaan parempi aika googlailla astianpesukoneen korjausvinkkejä? Kun laskuhumalaiset miettivät miksi ihmeessä juuri nyt taksijonot tuntuvat niin loputtomilta, meikä se vain vakoilee notta mistä voisi johtua se, että kone ei enää lämmitä vettä, ja siis jättää astiat kylmännihkeiksi & kaikkea-muuta-kuin-puhtaiksi.

No. Kävi ilmeiseksi, että ohjainkortin tinat on höltyneet. Pitäisi siis jäljittää kyseinen kortti jostain värkin uumenista ja ottaa kolvi käteen – jos siis haluaisi säästää pari sataa, mitä monikaan ei varmasti halua, varsinkaan vappuyönä.

Vaikka olenkin joskus purkanut pyykinpesukoneen osiinsa, ja