perjantai 18. toukokuuta 2012

Seurastamo

1008060031

Jälleekerrauntturhaatavoitellessanpälkähtpäähän ilmaus, joka ei ole oikea sana, mutta hyvin kuvaava, jos haluaa ymmärtää sosiofoobikon sielunmaisemaa.

Kun nimittäin sosiofoobikko astuu ovestaan ulos, hän huomaa välittömästi olevansa seurastamokyydissä. Hän ei tiedä milloin veitsi tulee viuhahtamaan, mutta seuraalle ollaan matkalla.

Vaikka sosiofoobikko tekee parhaansa ollakseen täysin huomaamaton, hän löytää itsensä uudestaan ja uudestaan halal-tilanteesta, jossa joku on viiltänyt häneltä kurkun auki (vaikkapa sanomalla "Hei, mitä kuuluu?"), minkä jälkeen voidaankin yhdessä seurata elinvoiman valumista lattialle. Artikuloinnista ei oikein tule mitään.

Seurastamo voi olla fyysinen paikka, vaikkapa koulu, mutta ennen kaikkea se on henkinen tila, joka valitettavasti saattaa tunkeutua omaan kotiinkin kenen tahansa seurastajan mukana. Tai puhelimen välityksellä aivan mihin – ja koska – tahansa!

Mutta miten päästä ulos seurastamosta? Tulemalla seuraasta -stajaksi, niinkö? Eikös siinä vain vaihdeta roolia saman kehyksen sisällä? Ja miten se ylipäätään tapahtuu? Ansainnee ihan  oman postauksensa tämä (jonsei peräti useampia – konsapa en ihan kristallinkirkkaaksi tuota ole itsellenikään kiteyttänyt).

Ei kommentteja: