torstai 29. marraskuuta 2012

Tarttuvaa: flunssaa, naurua ja melodioita

Noir

Näin hitaasti etenevää flunssaa en olekaan ikinä kokenut. Viikon kestänyt "kohta lähtee" -vaihe ei nyt anna mitään vinkkiä mihin ollaan menossa, huonompaan vaiko hyvempään.

Aamuin illoin meinaa ihminen tikahtua yskään, joten laulaminen ja kuntoilu on nyt pannassa, mutta päivät olo on jokseenkin normaali – minkä takia laulamisen ja kuntoilun pannassa pitäminen vaatii hiukan itsekuria.

Vuosi sittenhän riskeerasin johdannaistulehduksia kun en malttanut löysätä tahtia vaikka keuhkosto selvästikin prakaili. Tänä vuonna ajattelin valita tylsemmän reitin, ja antaa itselleni luvan rentoilla. Ympärillä havainnoidut influenzat on tavanneet olla sitkeitä.

Rentoiluun tämä sikälikin liittyy, että suomalaiskansalliseen tapaan tauti iski päälle vasta siinä vaiheessa kun huomasin olevani vähitellen vapaa teatteriponnistuksista tämän vuoden osalta.

Tässä kohtaa on pakko tuuletella: ohjaamani komedia sai yksinomaan kiittävät kritiikit, ja selkeä valtaosa esityksistä on ollut täyteenbuukattuna viimeistään noiden kritiikkien lietsomana. Tämä kiva.

Mutta sikäli ei ole syytä lekotella, että kun bändi on vihdoin lähdössä comeback-keikalle, pitäisi voida reenata. Toki tässä on vähän rapia kuukausi aikaa, mutta jos tämä flunssa nyt pitkittyy ties mihin, tulee joulunajasta biisien-uudelleen-opettelun aika. 

Yhtäältä: olen tässä juurikin katsellut vanhoja tsibaleita notta kuinkas nämä nyt oikein menikään, siis sellaisia joita ei vielä tällä kokoonpanolla ole soitettu lain. Toisen keikkasetillisen olen itselleni selventänyt; nyt ne pitäisi saada puettua muillekin ymmärrettävään muotoon.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Turvaamme tietoa, blokkaamme kaiken

Bladehead

Ajattelin pistää vähän postia Sammolle, eli Danskelle:

Hei,

tiedätte varmaan että Macillä ei toimi ainutkaan viimeisistä selainversioista? En voi hoitaa pankkiasiointia, koska "tietoturvaratkaisunne" vaatii vanhojen selaimien asentamista – joista ainakaan Firefox 15.0.1 ei toimi Mountain Lionissa. Ja vanhan selaimen käyttöhän on nimenomaan huonoa verkkoturvallisuutta – puhumattakaan siitä, että käyttämänne java pitää kaksoisjohtoa (!) reikäisimpien sovellusten listalla.

Jos en nyt väärin muista, niin Safariversion pitäisi olla "4 tai uudempi", jotta kelpaisi. 6 näyttää olevan liian uusi: sillä pääsee kyllä pankkiin sisään, mutta toimeksiannon kuittaaminen on mahdotonta.

Koneelta löytyisi myös Chrome ja Opera, Caminokin, mutta nämähän eivät oletusarvoisesti toimi. Tiedän toki että asianlaita on asiakkaan vika, eikä suinkaan palveluntarjoajan. Rajapintojen toimivuudestahan on mahdoton vastata, varsinkaan palveluntarjoajan, jolle touhu noin muuten kyllä luontevasti lankeaisi. Siltikin minusta pankin toimintakulttuurissa mättää jokin hyvin pahasti, kun tilanne jatkuu vuosia ja vuosia yhtä klonksuvana. Ei oikein jaksaisi tällaista. Oikeasti, ei jaksaisi.

Tätä viestiähän ei kuitenkaan saanut lähetettyä, koska java. En vaivaudu tsekkaamaan josko sen saisi mobiilipankin puolella perille asti. Siihen kukaan mitenkään reagoisi kuitenkaan.; koronkiskonta on ihan tarpeeksi kannattavaa touhua vaikka jokunen tuhat asiakasta taas kohtapuoliin vaihtaisikin pankkia.

Ai niin, ja nettikauppojen kanssa asiointi on myös hankaloitunut – monien kanssa se on tällä haavaa mahdotonta. Mutta eihän tämä tokikaan Sammon/Dansken syytä ole. Mitä se nyt sille kuuluisi?

maanantai 12. marraskuuta 2012

Farssin tarjoamia kauhunhetkiä

Ballheade

Triplajännä: kun tässä olen siis loppusuoralla farssinäytelmän Puhelinluettelo ohjauksessa, sain juuri olla puhelinhaastattelussa, mikä meikäläisittäin tekee sen triplan sikäli, että puhelinfobia.

En muutenkaan onnistu koskaan olemaan erityisen kotonani haastattelutilanteissa, mutta varsinkin puhelimessa jää aina puolet oleellisista asioista sanomatta; sammakoita väkisinkin pullahtelee jutunjuuria kiskoessa, vaikka kuinka kuvittelee pitävänsä asialinjan hanskassa; ja lopulta artikkeliin suodattuu jotain mitä ei tunnusta ainakaan tarkoittaneensa – ei siksi että toimittajat ilkeyttään laittaisivat sanoja suuhun ja vääriin konteksteihin, vaan siksi että viestin saaminen perille tarkoitetulla tavalla on mahdotonta. Varsinkin kun sitä ei saa edes äänihuulilta oikein laukaistua liikkeelle. Ja tämän kanssa siis täytyy vain elää. Huoh.

Enpä muuten, asiasta lievästi sivuun mentäessä, muista koskaan antaneeni kenellekään kenkää. Tämän näytelmän yhteydessä niin kuitenkin