2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Purkkien paluu

Kuten elävästi muistamme, katosivat tillitonnikalat hyllyistä mystisesti, ja pysyivät poissa. Vähitellen hyllyt alkoivat ammottaa muistakin tonnaripurkeista, ja näytti siltä että niitä ei koskaan enää ilmaannu takaisin.

Vaan sitten, hihhei, olivatkin tillitonnarit tulleet takaisin! Eipä vähä. 

No. Pari jutskaa.

Tarkennettakoon alkuun sillä, että puhuin tietystikin Äsh-markettien tonnareista, jotka ylväinä kantoivat teinivuosien suosikkibändin nimeä, siinä kuin moni muukin tuote. Olin nimittäin tullut siihen – mahdollisesti subjektiiviseen – päätelmään, että Khoo-marketin tonnareissa tapasi olla enemmän huiputuslisää. Vasinaista kalaa oli siis purkeissa vähemmän kuin mitä pakkaus antoi odottaa. Toisekseen se Khoo-kaupan huiputustillitonnari ei vain ollut yhtä hyvää kuin vakkariversio.

Noh. Sittenhän tuli tosiaan markkinoilla ilmi, että Thaimaassa rikottiin työllistämisetiikkaa railakkaasti hillittömien tuntien teettämisellä, paperien takavarikoimisella ja lapsityövoiman käytölla, käytännössä orjatyönä – joten hissuksiin jätettiin hyllyjä täyttämättä "toimitusvaikeuksien" takia. Ihan hys & hys.

Vaan nythän kaikki olisi ihan kunnossa? No. Ei. Heti purkkia avatessa tuli havaittua, että purkki on vajaa. Prk. Aina pitäisi muistaa tarkistaa kyljestä paljonko sitä matskua siinä sisällä on. Sitä ennen pitäisi saada päähänsä, että paljonko täydessä purkissa mahtaa olla. Jokatap, tämä oli vajaa.

On toki markkinoijien ikuinen jippo se, että kun päivitetään pakkauksen ulkonäköä, sen sisällöstä niistetään hiukan pois, jolloin katetta saadaan jälleen hilattua ylöspäin – mutta nyt kävi kuulkaa silleen, että tillitonnarit jäävät jatkossa hyllyyn.

Onni tässä onnettomuudessa on se, että tuossa toimituspaussin aikana hokasin tilliä olevan saatavilla ihan itsenänsäkin. Kyllä, on sitä! Tämän valaistumisen jälkeen olenkin lykkinyt irtotilliä lähestulkoon kaikkeen safkaan mitä on tullut tehtyä, nam. Ei varmaan kohta tule kyllästymispiste vastaan.

Mutta niin, pitäkää tonnarinne. Niin kuin toki hivuttaen muutenkin teette. Siellä varastoitte sivuun laittamaanne tonnikalaa pahan päivän varalle. No, se päivä tuli nyt; siellähän pupellatte keskenänne niitä ylijäämiä.

Ei kommentteja: