2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Matkaan, Rosinante!

Jotkut tässä maassa tuntevat varmaan olevansa varsinaisia Don Quijoteja; hiukan höpsähtäneitä, kuvitteellista vihollista vastaan hyökkääviä...

Pää-äänenpitäjän toimittaja otti asiakseen tänään leimata kaikki tuulivoimalamelusta kärsivät luulosairaiksi. "Tutkimuksissa on todettu" että mitään ei ole olemassa. 

Kaikissa tutkimuksissa? Vai vain niissä jotka toimittaja on linkittänyt? Ja osoittavatko ne nimenomaan sitä, mitä toimittaja väittää niiden osoittavan?

Ensinnäkin: sattuuko toimittaja asumaan tuulivoimalapuiston vieressä? Onko hänellä ensikäden kokemus infraäänen vaikutuksista?

Kysymyshän ei ole äänestä sikäli, että sitä ei auditiivisesti kuuloluiden kautta ääneksi enimmäkseen tunnista – se vain resonoi koko kropassa, ja talon rakenteissa. Joka ainoa elimistön solu on epänormaalissa tärinässä, koko ajan.

Hän vertaa tilannetta kaupungin meluun, mikä on sikäli osuvaa, että kaupungin melu ei varsinaisesti paranna kenenkään oloa. Sen kanssa voi tulla toimeen – paitsi että kaikki eivät voi. Jotkut valitsevat muuton maalle ihan sen takia että jatkuva jyminä vetää hermot kireälle.

Mutta kysymys on myös eri asiasta. Kaupungin meteli vaihtelee; yhdelläkään hetkellä kuulokokemus ei ole sama. Tuulimyllyjen meteli taas on verrattavissa tilanteeseen, jossa autot sahaavat samaa kadunpätkää loputtomasti – tunnista toiseen, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen; yöllä, päivällä, koko loppuelämän

Jatkuvasti sama jyminä. Ihan jatkuvasti sama jyminä. Ihan sama jyminä ihan jatkuvasti, koko ajan, loputtomasti. Ikuisesti sama jyminä.

Ja kun se jyminä on kuulokynnyksen alapuolella, seurauksena on hyvin, hyvin epämääräinen olotila. Jokaisella on kokemusta lyhytaikaisesta altistumisesta tällaiseen, mutta ainoastaan tuulimyllyjen vieressä asuvat tietävät, miltä tuntuu asua tuulimyllyjen vieressä – ja samaan aikaan tiedostaa että asuntovelkaista taloa ei kukaan suostu ostamaan juurikin niiden myllyjen takia, etkä itse pysty siinä asumaan, ja itse asiassa et haluaisi muuttaa kun tämä nyt vain on koti, mutta kun et kerta kaikkiaan pysty olemaan.

Ja sitten joku toimittaja tulee ja kertoo että kaikki on ihan ookoo, sä vaan kuvittelet. "Kato mä tiedän: sulla on vaan päässä vikaa."

Ei kommentteja: