Enbusken pakinointia on ihan mielenkiintoista lukea – hän kääntelee asioita sen verran vinhasti ympäri, että lukija huomaa olevansa yhtä aikaa täysin eri mieltä, ja yllättäin nyökyttelevänsä siitä huolimatta.
Tämä on joko taitavaa retoriikkaa, tai sitten kyse on siitä, että kirjoittaja ei varsinaisesti edes tiedä mitä mieltä on. Tai sitten tietää, mutta päättää olla kirjoittamatta siitä.
Viimeisimmän kolumnin pohja-ajatus on sen verran pielessä, että ajattelin vähän ruotia: "Firmat ovat paljon eettisempiä kuin poliitikot."
Khm. Mistähän tuota nyt lähtisi purkamaan?
Poliitikot tuppaavat olemaan aika monien firmojen hallituksissa, joten väittämä voisi olla: "Poliitikot ovat eettisempiä kuin poliitikot".
Toisekseen, jos firmoista olisi kiinni, työntekijät olisivat orjia – ja itse asiassa monessa tapauksessa ovatkin (sitä ehkä itse tajuamatta).
Mikä on sellainen työsopimus, jossa työntekijän täytyy olla tavoitettavissa heti, mutta joka ei velvoita työnantajaa kuitenkaan tarjoamaan työtä kuin hypoteettisesti? Nollatuntisopimusko se on nimeltään?
Ja muistatteko ne talvet, kun hanki oli parissa päivässä aivan mustaa? Tuo tilanne ei korjaantunut ylikansallisten yhtiöiden hallituksissa, vaan politiikan kentillä.
Lobbausta myös harrastetaan sen verran tiuhaan, että politiikka perustuu hyvin pitkälti firmojen linjaamiin periaatepäätöksiin. Infrastruktuuria muutetaan puhtaasti liiketaloudellisin perustein. Plus että yhtiöitä tuetaan verorahoilla – ja liikevoitot katoavat johonkin muualle kuin takaisin valtiolle.
"Valta on kansalla! [...] Me kaikki kontrolloimme firmoja. Markkinavoimat olemme me."
Emmekä ole. Me ostamme sitä, mitä meille eniten mainostetaan. Kauppojen hyllyillä olevat bulkkihalpatuotteet ovat täsmälleen samaa kamaa kuin eri tavalla pakatut merkkituotteet. Palvelut ovat siellä, mihin ne kustannustehokkaimmin saadaan hilattua – ei siellä missä niitä tarvitaan. Me emme kontrolloi mitään.
"Starbucks palkkasi 10 000 pakolaista hommiin protestiksi Trumpille."
Starbucks sanoi palkkaavansa 10000 pakolaista. Se, että sanoo tekevänsä jotain, ei vielä tarkoita, että tekisi niin. Toisekseen, ne 10000 paikkaa on pois paikallisten tienesteistä – niin paljon kuin tuon myöntäminen saattaakin kirpaista. Jos Starbucksilla on tarvetta palkata 10000 ihmistä, miksi Starbucks on pantannut noita duuneja?
"Ihmiset ovat samanlaisia ihonväristä riippumatta, ja siksi firmojen kannattaa palkata pätevimpiä, eikä olla rasisteja."
Ihmiset ovat erilaisia jo naapurikunnassa. Ihonväri on yleensä kohtuullisen hyvä vinkki sen suhteen, onko ihminen kotoisin samasta kulttuurista kuin itse. Eri kulttuureissa on erilainen työmoraali. Ei tarvitse mennä edes Euroopan ulkopuolelle havaitakseen että toisissa kulttuureissa täsmällisyys merkitsee täysin eri asiaa kuin jossain toisessa. Palkattavan pätevyys riippuu siitä, mitä palkkaaja pätevyydeksi katsoo – ei siitä mikä näyttää pätevyydeltä paperilla.
Muuten kyseisessä jutussa oli lastattuna sellainen määrä valkoisen miehen syyllisyyttä – jonka koko konsepti lepää jokseenkin hyllyvällä alustalla – etten tuohon fabuloituun synnintuntoon edes viitsi syventyä, joten paketoin katsaukseni tältä erää tähän.
Asioita voi nähdä monelta kantilta, ja provosointi on ihan jees. Mutta faktoissa pysyttely ois kanssa aika jeba.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti