Tiedon/tietämättömyyden hinta/vaste

Huomaan olevani lukukausimaksujen suhteen vihervasemmistoa mielipiteineni. Kun lehtijuttu päättyy näin (ylimääräiset koristelut allekirjoittaneen):

Vihriälän mielestä Jäntti ei ole vieläkään kertonut, miksi lukukausimaksut olisivat huono asia. ”Korkeakouluihin valikoituminen kotitaustan perusteella on fakta meillä ja muualla [onko se faktuus = optimaalisesti toimiva luonnonlaki?]. Jos lukukausimaksuihin liittyy järkevä opintolainajärjestelmä [mistäs semmoinen saataisiin?], niin teorian ja empirian valossa ei ole syytä ajatella, että ne lisäisivät valikoitumista [ei ole syytä? Teorian ja empirian valossa nimenomaan on syytä ajatella, että ne ihan faktisesti lisäävät valikoitumista].” Valikoitumista voidaan Vihriälän mukaan vähentää sillä, että niukkoja julkisia varoja siirretään korkeakoulutuksesta aiempiin koulutusvaiheisiin.

olen selkeästi sitä mieltä, että Vihriälä on väärässä, ja Jäntti oikeammassa: jos tiedolle ja kouluttautumiselle asetetaan hinta, sillä jyrsitään yhteiskunnalta pohjaa aktiivisesti pois. Tiedolla on tapana kumuloitua hyödyksi, joka hyödyttää koko populaatiota; on yksinkertaisesti tyhmää pistää ihmiset velkaorjuuteen jotta he voisivat tehdä itsestään paremmin toimivia yhteiskunnan jäseniä.

"Eli tässä meillä on nk. 'järkevä opintolainajärjestelmä'."

Asioissa on toki puolensa – ja tästäkin keskustelusta tuppaa unohtumaan ulos se, että valtion sekaantuminen kaikkeen sotkee sitä kaikkea. Lakisääteisistä ties mistä "kaarista" on reippaasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Minkä ihmeen takia jollekin byroslavialle pitää raportoida joka ainoa sielunliikahdus?

Vilkaistaanpa missä menevät opintolainat rapakon takana:

Hirmu ylläri, että ajantasaista taulukkoa ei löydy juuri tähän hätään... Voisiko johtua siitä, että tilanne on räjähtämässä käsiin?

Moni vapaiden markkinoiden kannattaja sanoo, että hinnoittelu kannustaa ja karsii ja kaikkia-tuon-tyyppisiä-asioita... Mikä on tiettyyn rajaan asti totta: jos johonkin on varaa, ollaan tyytyväisiä; jos ei, ei. Melko yksinkertaista tuo – ja toisekseen: vapaita markkinoita ei ole olemassa. Ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan. Aina on joku säätelemässä jotain mihin ei olisi syytä koskea (jos siis yleistä etua ajatellaan).

Ei niin etteikö asioille voisi tehdä jotain. Tämä vain vaatii nk. paradigmanmuutosta. Ihminen ei opi mitään sellaista josta hän ei ole kiinnostunut. Koko peruskoulusysteemi perustuu illusoriseen ajatukseen, jossa "tiedon" päähän kaataminen jotenkin varastoisi sen tiedon sinne päähän. Ja sama jatkuu korkeakouluissa.

Koulujen pitäisi mahdollistaa oppiminen – ei päättää mitä kenenkin pitää oppia. Meillä jokaisella on rajaton uteliaisuus käytettävissämme. Me opimme asiat siinä järjestyksessä kuin ne sattuvat mielenkiintojemme poluilla tulemaan vastaan.

Otetaan esimerkiksi nk. "huonot oppijat", jotka ovat yleensä poikia jotka mieluummin remuaisivat pihalla kuin istuisivat pulpetissa. Jos nämä "huonot oppijat" päästettäisiin tekemään niitä asioita, joissa he luontaisesti ovat lahjakkaita, he ennen pitkää (tai oikeammin: käsittämättömän nopeasti) oppivat tekemään uskomattomia asioita. Kun oman kropan rajat tulevat vastaan, etsitään vastauksia. Lopulta samaiset "huonot oppijat" ovat kerryttäneet melkoisen tietovaraston fysiologiasta, neurologiasta, metaboliasta, psykologiasta, kinestetiikasta... Ja kukin on levittänyt mielenkiintonsa alueille, joita monikaan ei ole tullut edes ajatelleeksi. Ja tämä kaikki tapahtuu siis yhtään pänttäämättä – uteliaat aivot kun absorboivat kaiken mihin vain käsiksi pääsevät.

Ja tietoon käsiksi pääseminen on se olennainen asia. Lukukausimaksut on yksi tapa pitää potentiaaliset tulevaisuudentekijät passiivisina sivustakatsojina. Samoin kaikenlainen opintojen typistäminen finanssiperustein. Tai kartellityyppinen uusien koulukirjojen pakko-osto joka vuosi.

Me haluamme kaikki olla hyödyksi; tämä on sisäänrakennettu ominaisuus. Pahinkin lusmu siellä sohvanpohjalla tuntee olonsa yksinkertaisesti paskaksi jos ei pääse hyödyntämään potentiaaliaan muiden avuksi. Mutta loputon sääntely ihan kaikessa varmistaa sen, että yhä useampi tuntee itsensä täysin tarpeettomaksi – ja syyttää siitä itseään. Mitä vähemmän ihminen kokee voivansa vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa, sen jyrkempää alamäkeä koko yhteiskunta laskettelee.
---
EDIT: samaan soppaan vielä annos juuri säädettävänä olevaa sensuurilakia Euroopassa (via). En ole vielä ehtinyt tähän syventyä, mutta hirmu lupaavalta näyttää heti kättelyssä...