lauantai 26. elokuuta 2017

Valitut sanat

Ylessä on tänään ollut kirjoitus, jossa palataan parin vuoden takaisen järjettömyyden riemuvoiton areenalle – eli Pariisiin, kahteen kahvilaravintolaan joihin teurastettiin mielikuvitushahmon nimissä kymmeniä sivullisia.

Sanamuodot ja niiden valinta. Miksi juttu on otsikoitu näin? 

Terrori-iskut kummittelevat yhä pariisilaisten arjessa: "Nuoret muslimimiehet ovat aika eksyksissä"

Tuo kuulostaa aivan siltä, kuin tässä pitäisi nyt sympata kauheasti nuoria muslimimiehiä. Ei nuorten muslimimiesten uhreja, vaan nuoria muslimimiehiä.

Tokikaan kaikki muslimit eivät ole jihadisteja, mutta tiettävästi tuona riemuidiotismin iltana kaikki ampujat olivat nuoria muslimimiehiä – ja kyllä: "aika eksyksissä" hekin. Moni näistä on eksyksissä ihan fyysisesti – eli väärässä maassa, keskellä kulttuuria jota eivät jaksa ymmärtää ja johon eivät jaksa sopeutua.
Minkä ihmeen takia toimittajisto jaksaa jauhaa muslimien "vaikeuksista", kun niitä vaikeuksia aiheuttaa ihan tietoisesti valittu sopeutumattomuus? Muslimin moraali ei natsaa länsimaisen moraalin kanssa. Se, mikä on länsimaiselle ihmiselle moraalitonta toimintaa, on muslimille toivottavaa käytöstä. Se, mikä länsimaiselle ihmiselle on toivottavaa käytöstä, on muslimille moraalitonta.
Moraaliset ristiriidat aiheuttavat sitä, että veri virtaa kaduilla. Ja kun veri virtaa kaduilla, on kyseessä joko sota tai vallankumous. Sotien ja vallankumousten aikana ihmiset pyrkivät normalisoimaan elämänsä; sodat ja vallankumoukset eivät ole jatkuvaa verenvuodatusta – mutta ne ovat aikoja, jolloin ei voi koskaan tietää milloin hulluus riistäytyy käsistä, ja missä se tapahtuu. 

Ja tällainen aika on aina poliittinen päätös. Se päätös on tehty jossain aivan muualla kuin kansan keskuudessa. Tällä hetkellä koko Eurooppa merkelöityy nautakanslerin antiheurekan ansiosta. 

Ei niin että Merkel mitään päättäisi oman päänsä sisällä, mutta koska Saksa nyt sattuu olemaan keskellä Eurooppaa, sen seudun korkein seremoniamestari saa aina kantaa kunnian siitä, että koko manner ajautuu kaaokseen. Muiden maiden kuoronjohtajat sitten apinoivat omaan hallintoonsa retoriikat ja ohjaavat purtensa vääjämättä jäävuorta kohti. 
Ja meedia, se tekee kaikkensa jotta jäävuoresta ei nähdä edes sitä kymmentä prosenttia joka pinnan yläpuolella lilluu.
Katsoin vastikään dokkarin ("Nos Amis", Netflixillä) siitä bändistä, joka soitti siinä yökerhossa, jossa teurastettiin valtaosa tuon illan uhreista – ja kyllä, kyse on nimenomaan uskonnon alttarilla suoritetusta uhrista – ja sain vähän levennystä omaan perspektiiviini.

Kun bändin nimi on Eagles of Death Metal... En ole koskaan jaksanut tutustua kyseiseen poppooseen, koska kaikenlainen rassimetalli on lähinnä vain rasittavaa – mutta tämä bändi ei soita rassimetallia, vaan käytännössä bilemusaa. Siinä ironia kolahtaa omaan nilkkaan moninkertaisesti.

Olen nähnyt Bataclanin tapahtumista kommentaaria, jonka mukaan bändi "sai sitä mitä tilasi" – että "jos sanoitukset ovat saatanallista väkivaltaa ihannoivia bakkanaalisoundträckejä"... Mutta kun EoDM ei ole death metallia. En ole syventynyt siihen, mistä kyseisen poppoon sanoitukset kertovat, mutta olen ymmärtänyt, että aika pitkälti siitä mistä rokkenrollissa yleensäkin.
Ja bändin keulamies on lähinnä lutuinen symppis – niin kuin metallibändien tyypit yleensäkin tuppaavat olemaan. Sellainen tavallinen heebo, jonka saattaisi nähdä päivittäin huoltamon kahvilassa.
Kommentoija on siis vedellyt johtopäätökset tietämättä yhtään mistä puhuu – mikä on perin yleistä laiskaa ajattelua kannustavassa keskusteluilmapiirissämme – ja lisäksi tuominnut olettamansa sisällön ansaitsemaan pari tuntia veristä kuolemankauhua.

Me olemme itse kukin kerkeitä tuomitsemaan niitä muita johonkin käsityskyvyn ylittävään piinaan – koska se on mielestämme "oikein". Ja sen takia yhteiskuntamme on ajautumassa yhä totalitaarisempaan suuntaan, jossa järjettömät tapahtumat ja vielä järjettömämmät säädökset vievät kaiken hapen.

Maastaan pois muuttavat ovat opportunisteja. Erityisesti nuoret miehet ovat väestöjakauksellisesti katsoen juuri se popula, joka on valmis ottamaan isompia riskejä saadakseen tilaisuuden helpompaan elämään. Juuri nuoret miehet ovat niitä, jotka lähetetään valloittamaan maailmaa. Nuoret miehet eivät ymmärrä kuolevaisuuttaan, ja nuorten miesten moraali on perin venyvää mallia.

Opportunismi ei sinällään ole huono ominaisuus – me kaikki olemme jossain määrin opportunisteja – mutta kun emigraatio tapahtuu juuri nimenomaan opportunistit eturivissä... Siitä eturivistä tulee eturintama

Katsotaanpa vähän vanhempaa Ylen pikku-uutista:
"Espanjalainen pelastusjärjestö löysi tiistaina Välimereltä 13 kuollutta siirtolaista Libyan rannikolla ajelehtineesta veneestä. Kuolleiden joukossa oli järjestön mukaan lapsia ja raskaana olleita naisia. Lautalta pelastettiin 121 miestä, 40 naista ja kuusi lasta."
13 kuollutta, veneessä. Mihin nämä kolmetoista olivat kuolleet? Eivät varmaankaan hukkumiseen, koskapa olivat veneessä? 

Lautalla oli siis 180 matkustajaa. Jäljellejääneistä 167:sta oli miehiä 121 – eli rapiat 72 prosenttia. Lapsia joukosta on noin kolme ja puoli prosenttia, ja naisia alle neljännes. 
Selkeästä aliedustuksestaan huolimatta nimenomaan naisia ja lapsia on kuolleiden joukossa yliedustus: molemmat on esitetty monikossa – ja itse asiassa raskaana olevat naiset, mikä kertoo että kuolleiden joukkoon ei ole laskettu sikiöitä.
Eli: kolmentoista kuolleen joukossa on ainakin kaksi lasta ja kaksi raskaana ollutta naista (ja kaksi sikiötä, joita ei lasketa mukaan); tuolla pienimmällä oletuksella vähintään joka kolmas kuolleista oli lapsi tai raskaana ollut nainen. Miksi? Mihin he kuolivat?

Me emme tiedä, koska uutinen ei tätä edes yritä selvittää. Kuvituskuvassa näemme jälleen yhden äärimmilleen täytetyn paatin, ja hätiin lähetetyn meritaksipalvelun.

Ja paljonko Afrikassa olikaan väkeä tällä hetkellä? Reilu miljardi. Eurooppalaisia taitaa olla rapiat puoli miljardia huomattavasti pienemmällä alueella.
Tässä Afrikan kokoa selventävässä kuvassa Suomi on asetettu Algerian kieppeille.
Kuten kuvasta huomaamme, Afrikka on aika iso. Itse asiassa kyseinen kuva ei vielä ilmennä miten iso se todella on, koska karttoihin sisältyvän mittakaavailluusion vuoksi Afrikka esitetään aina pienempänä kuin mitä se todellisuudessa on. Tässä jonkinmoinen vertailu reaali- ja karttatodellisuuden erosta:
Ja tässä vielä populaation mukaan venytetty kartta:
Joka siis kertoo samaa kuin tämä:
Eli että Eurooppa on jo valmiiksi melko tiiviisti kansoitettu alue, jonka ongelmat eivät vähene roudaamalla paikalle lisää väkeä – väkeä, joka selvästikään ei ole kiinnostunut korjaamaan ongelmia, vaan pakenemaan niitä.

Valitettavasti eurooppalaisillakin näyttää olevan tapana paeta ongelmia – mielikuvitusmaailmaan, jossa juuri me voimme pelastaa kaikki. Mutta voidaanko Titanicin koko matkustajisto nostaa yhteen pelastusveneeseen?

Hyvät tarkoitusperät ovat ennenkin luoneet aivan helvetillisiä yhteiskuntia. Ideologiat eivät vastaa todellisuutta; ne ovat kaksiulotteisia printtejä kolmiulotteisesta maailmasta – ja jos kolmiulotteista maailmaa väkisin yrittää saada vastaamaan ideologiaa, on seurauksena jauhelihaa.

lauantai 12. elokuuta 2017

Armas aika & joutuminen

Kesällä oli hiukan liikaa haipakkaa, jotta olisi ehtinyt kirjoitella päivänpolttavista aiheista – ja sittemmin on tullut todettua miten olemattomista aiheista meteliä pidetään. Vaatii erikseen ryhtymistä viitsiä enää kommentoida, no, mitään.
 
Kun poliitikkojen puheista nostetaan otsikoihin puolikas lause, ja loppu "reportaasista" on ideologian värittämää tunteiden nostatusta... Kun ei seurata mitä todella tapahtuu, vaan sitä, mitä kukin taho milloinkin väittää tapahtuvan... Tarjolla on sillisalaattia, joka on irronnut todellisuudesta jo kauan ennen kenenkään meidän syntymäämme.

Kaikki, mitä julkisuudessa tapahtuu, on esitystä. Jos se päätyy valtavirtameedian otsikoihin, voidaan olla varmoja että kaikki siitä on silkkaa fabrikaatiota, jossa jokainen äänessä ollut on pääasiallisesti pyrkinyt sepittämään itsestään sankaria, pelastajaa, messiasta.
Journalistit näkevät itsensä messiaina, poliitikot näkevät itsensä messiaina; kaikki ovat ihmisyyden asialla – ainakin virallisesti. Epävirallisessa todellisuudessa jokainen messias on itsensä asialla – eikä siinä mitään; meidän oletusarvonamme on pönkittää omaa perustusta joka käänteessä. Yletön altruismi on sähkökemiallinen häiriö.
Mutta hei, nyt kun koulut ovat alkamassa... Katsotaanpa mistä koululaitos on lähtöisin – tai ennen kaikkea oppivelvollisuus, siis pakko mennä kouluun. Puhutaan hetki pakkolaitoksesta nimeltä koulu.

Martti Luther, tuo antisemiitti jonka ansiosta jouluisin kannamme kuusia olohuoneisiin... Häntä on kiittäminen myös oppivelvollisuudesta, siis ajatuksesta, että kakarat pitäisi hyvissä ajoin indoktrinoida vallitsevaan doktriiniin – jolloin väkeä olisi helpompi hallita. Kun kaikki ovat samaa mieltä todellisuuden luonteesta, käyttäytyy väki hillitymmin toisiaan kohtaan.

Ajatus ei toki heti ottanut tuulta alleen, vaan vasta Preussi teki ihmistehtaista todellisuutta. Industrialismin alkumetreillä otettiin käyttöön tehdasmalli "valistuksen" jakamiseksi – väkisin – pienokaisillemme mahdollisimman tehokkaasti: pistetään kakarat laatikoihin istumaan jonoissa ja riveissä, ja kuuntelemaan ehdotonta totuutta, jonka kertoo aikuinen edestä. Aikuinen joka voi samalla monitoroida tuotteidensa valmistumista kateederilta.
Ja niin me elämme maailmassa, jossa kyseenalaistaminen pyritään eliminoimaan mahdollisimman varhain, ja jokainen kokee olevansa väärässä, vääränlainen... ja ennen pitkää avoin kaikelle itsensä manipuloinnille. Kiitos vaan, Lutteri.
Ei niin että tämä ajatus olisi sinänsä uusi ollut tuossakaan vaiheessa. Uskonnot ovat toimineet juuri noin aina: papit omista korkeuksistaan ovat "valistaneet" rahvasta aiheesta "tässä kaikessa sä olet tehnyt kaiken väärin / tällä tavalla sä olet vääränlainen / tällä tavalla sä teet vääryyttä vaikket edes huomaa sitä..." Mutta valtiollinen instituutio siitä tuli siinä kohtaa, jossa ihmiskunta oli loikkaamassa seuraavalle tasolle kehityksessään.

Ja nyt, kun seuraava kvanttihyppy olisi tarjolla... Ihmisiä mätkitään leimakirveillä heti kun jotain omaperäistä tulee ajateltua. Järjetön laumakäyttäytyminen tuntuu olevan sangen haluttu trendi tietyillä tahoilla – vaikka individualistinen, jokaisen henkilökohtaisista lähtöasetuksista kumpuava vallitsevien rakennelmien kyseenalaistaminen olisi aivan eittämättä se turbokytkin jolla tehdään ihmeitä.

Tällä hetkellä kytee sangen voimallisesti ahjoissaan kaikenlainen blockchain-teknologia, joka tulee tekemään saman kuin intternetti teki (eli mullistamaan sen miten maailma nähdään) – sikäli mikäli vanhoista valta-asetelmistaan kynsin & hampain kiinni pitävät tahot eivät sitä ennen onnistu raunioittamaan koko maailmaa. Saas nähdä kuinka käy.